Taas meni kahvit väärään kurkkuun, kun kuuntelin ministeri Juusoa ja hänen ajatuksiansa lastensuojelun uudistamisesta. Ei voisi jälleen ministeri enempää ulalla olla lastensuojelun arjesta.

Aivan ensinnäkin, meillä ei ole mitään yliresurssointia lastensuojelussa. Voi olla satunnaisia päiviä, kun väkeä on liikaa, mutta mitään näin merkittävää uudistusta ei koskaan tehdä satunnaisten päivien vuoksi.

Toiseksi. Lastensuojelulaitokset ovat pääasiassa yksityisiä ja enenevissä määrin muutaman suurtoimijan laitoksia. Tässä sijaishuollon muodossa asuu pääasiassa nuoria. Suomessa on verrokkimaihin, kuten Norjaan ja Ruotsiin verrattuna erittäin laitospainotteinen sijaishuolto. Siihen on joku syy miksi nuoret asuvat nimenomaan laitoksessa, eikä vanhempien kanssa tai perhehoidossa.

Lisäksi jatkuvasti kuulemme, miten lastensuojelulaitoksissa on nuoria, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluita, kuten päihde- ja mielenterveyspalveluita ja silloin lastensuojelu paikkaa tätä vajetta. (näin ei saisi olla) Lisäksi hallitus kaavailee äärimmäisen suljettuja laitoksia nuorille, jossa olisi paljon työntekijöitä per nuori.

Miten näihin peilaten me haluamme vähentää laitoksissa työskentelevien aikuisten määrää, eikä lisätä?

Ja sitten se tärkein, eli laitoksissa eletty arki.

Lastensuojelulaitoksissa pyritään elämään mahdollisimman tavallista arkea. Tehdään yhdessä ruokaa, siivotaan, harrastetaan ja eletään jokapäiväisiä iloja ja suruja. Tässä kaikista olennaisinta on LÄSNÄOLEVAT aikuiset. Jos osastolla ei ole kahta aikuista niin arki siellä ei mahdollista lasten ja nuorten kanssa läsnäolemista vaan aika menee arjen pyörittämiseen. Palaan vielä siihen, että kyse on lastensuojelusta, eli lapsilla lähtökohtaisesti on erityistarpeita, kun he asuvat sijaishuollossa.

Miten ihmeessä voisi vähempi henkilöstömäärä vastata osaston vaihtuviin tarpeisiin? Jos tänään on kolme nuorta ja huomenna seitsemän, niin mistä meinataan saada työntekijöitä? Onko oletus, että on olemassa joku reservi nollatuntisopparilla jotka hyppäävät tarpeen mukaan? Ja tässä vielä maininta, että laitokset ovat usein kasvukeskusten ulkopuolella ja haasteita on jo nyt löytää ammattitaitoista väkeä.

Vaihtuvuus on yksi lastensuojelun isoista ongelmista. Tämä esitys lisäisi sitä, eikä poistaisi ja olisi lasten ja nuorten turvallisten kiintymyssuhteiden kannalta erittäin haitallista.

Tämä esitys tarkoittaisi lisääntyvää yksintyöskentelyä. Tämä on työturvallisuuden ja lasten oikeuksien näkökulmasta helvetin paska idea. Itse en kovinkaan mielelläni työskentele laitoksessa yksin, koska tilanteet voivat ja vaihtelevatkin nopeasti ja yksin on erittäin turvattomassa tilanteessa. Ratkaisu ei ole vartijat vaan ohjaajat. Lapset ansaitseva läsnäolevia aikuisia.

Ja viimeisenä, kuka kuvittelee, että yksityisten yritysten hintoihin menisi se, että saa palkata vähemmän väkeä? Se menee voittoon, ei hintoihin.

Ministeri Juuson esitys ei vastaa lastensuojelussa edetyn todellisuuden tarpeita. Nyt tarvitaan pysyvyyttä, timanttisia päihde- ja mielenterveyspalveluita lapsille ja nuorille ja uusi sosiaali- ja terveysministeri.