Jatkan vielä tästä ministeri Juuson ehdotuksesta vähentää henkilökuntaa lastensuojelulaitoksista. 

Ideahan on tullut työnantajajärjestöltä Hyvinvointiala Hali ry:ltä. Heidän pääekonomisti kertoi joulukuussa, että lastensuojelussa on liiaksi säänneltyä ja tämä on suorastaan haitallista lapsille. Heidän viestintä ydinsanoma on, että vähemmän sääntelyä lastensuojeluun säästää rahaa. Kommentti on paitsi historiaton, myös kummallinen. 

Ensinnäkin, lastensuojelu ei nauti maineikkaasta historiasta eikä aina edes nykypäivästä. Tiedämme vuosien saatosta valtavasti lasten kaltoinkohtelusta lastensuojelussa. Vielä tänäkin päivänä lapset ja nuoret kuvaavat miten heidän tarpeisiin ei olla lastensuojelussa pystytty vastaamaan. Henkilökunnan koulutusvaatimukset lähtevät siitä, että meidän lapsille ja nuorille halutaan tarjota parasta mitä tarjolla on. Lastensuojelussa ei ole kyse mistä tahansa palvelusta. Esimerkiksi huostaanotto on lasten ja perheiden arkeen ja perhesuhteisiin, sekä ihmisoikeuksiin ja perusoikeuksiin puuttuva viranomaistoimenpide. Samalla kun huostaanotto puuttuu lapsen ihmisoikeuksiin, se myös turvaa niitä. 

Lastensuojelulaitoksissa tehtävä työ vaatii lastensuojelulain tuntemista ja soveltamista, se ei ole mitään perstuntumahommaa. Kyse on lasten ja nuorten perusoikeuksista. Ikävä kyllä osaamisessa on nytkin valtavia puutteita ja tarvitaan enemmän osaamista, eikä suinkaan vähemmän. 

Kuten eilisessä videossa ja tekstissä pelkäsin, tämä ministeri Juuson ehdotus on todella peräisin satunnaisista päivistä, jossa osastolla on vähän lapsia ja paljon aikuisia. Samaan aikaan, kun olen kiertänyt lastensuojelulaitoksia ympäri Suomen, olen saanut kuulla, että esimerkiksi hatkassa olevia lapsia ei etsitä, koska yksikössä ei ole resursseja. Vaikka laissa lukee, että lastensuojeluyksikön vastuulla on etsiä kadonnutta lasta. Että samaan aikaan on liikaa ja liian vähän resursseja? Ja samaan aikaan maan hallitus haluaa ratkoa hatkaamista lisäämällä rajoituksia ja suljettuja laitoksia. Ei tässä ole päätä eikä häntää tässä touhussa.

Halin toive sääntelyn ja valvonnan löysäämisestä on lasten oikeuksien näkökulmasta äärimmäisen hälyttävä. Tiedämme, että lastensuojelualaitoksia ei riittävästi valvota ja lasten asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä ei ole aikaa riittävästi lapsille (tähän työhön kuuluu myös valvonta) ja kun lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä vielä vaihtuu koko ajan, niin avot. Mutta tähänhän maan hallitus haluaa vastata “keventämällä” lapsen vastuusosiaalityöntekijöiltä vastuuta (kenelle?) ja kelpoisuusvaatimuksiahan on jo löysätty. Aivan hirvittävä yhtälö lasten ja nuorten turvallisuuden ja laadukkaan sosiaalityön kannalta. 

Missä on mikään punainen lanka siitä mitä lastensuojelussa tällä hetkellä tapahtuu ja mihin ollaan menossa? Nämä esitykset ovat aivan ristiriitaisia keskenään, eivätkä vastaa laitoksissa ja lastensuojelussa elettyyn todellisuuteen. 

Maan hallitus tekee jälleen kuten sen parhaat ystävät työnantajapuolella sanovat. Tämähän se tämän hallituksen linja on ollut. Tämän vuoksi haavoittuvimmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten palveluita ei pidä antaa markkinoiden hoidettavaksi. 

Lastensuojelun sijaishuolto kaipaa kipeästi rakennemuutosta, jossa palvelut tuotetaan enemmän julkisena palveluna kuin ostopalveluna. Tarvitaan näkemyksellistä lastensuojelun johtamista, niin maan hallitukselta kun paikallisestikin. Kyse on tämän yhteiskunnan heikoimmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevista lapsista ja nuorista. Säätäkää jostain muualta! Vaikka miljonääreiltä. . 

Lukaise miten sanasta sanaan työnantajapuolen esitys on hallituksen esitys https://www.hyvinvointiala.fi/lastensuojelun-ylisaantelysta-karsii-seka-lapsi-etta-veronmaksaja/