Nuori, sinulla on lupa erehtyä ja haahuilla!

Omasta nuoruudestani on jo toista vuosikymmentä aikaa. Muistan nuorena olleeni vihainen, hukassa ja varma, että elämä loppuu, kun täytän 25. Viha laantui ymmärrykseksi yhteiskunnallisista ongelmista, löysin polkuni ja huomasin, että ei se elämä lopu nuoruuteen vaan nuoruus on yksi osa elämää.

Nuoruus on paine mahdoton, päätä nyt, älä erehdy – voisi sopia uusiksi sanoiksi ikivihreään kappaleeseen nuoruudesta. Me aikuiset olemme rakentaneet nuorille yhteiskunnan, jossa nuorten pitää valita koulutuksensa ja uransa varhain eikä erehtymiseen ole varaa. Nuoret kertovat, miten paineistettua heidän arkensa on ja miten kohtuuttomalta opiskeluvaatimukset tuntuvat. Näillä paineilla on suora yhteys siihen, että nuorten mielenterveyspalvelut pursuavat lähetteistä.

Mikään määrä palveluita ja työntekijöitä ei tule riittämään, jos emme korjaa ongelmien juurisyitä. Nuorille pitää mahdollistaa haahuilu ja nuoruus. Nuoruuteen kuuluu kokeileminen, virheet, harhautumiset, uudelleen yrittäminen ja uusien asioiden kokeminen. Nyt me vaadimme nuorilta liian aikaisin oivallusta omista työ- ja koulutuspoluistaan.

Yksilökeskeisestä suorittamisesta on palattava yhteisölliseen elämiseen. Ei vain lasten ja nuorten kohdalla, vaan myös meidän aikuisten. Tarvitaan läsnä olevia aikuisia – heitä, joilla on aikaa ja halua oivaltaa elämää lasten ja nuorten kanssa. Kaikilla nämä aikuiset eivät ole omat vanhemmat, mutta olennaista onkin, että turvallisia aikuisia ylipäätään on nuorten elämässä, oli kyse sitten lähisukulaisesta tai ei. Ja kun palveluiden tarvetta on, on niihin päästävä viipymättä. Nuoren elämässä viikot, kuukausista puhumattakaan, ovat pidempiä kuin meidän aikuisten.

On haitallista asettaa kovia paineita yhteen elämänvaiheeseen, joka luonteeltaan on joka tapauksessa monella tavalla kaoottista. Tuon vaiheen kuuluu olla myös ihanaa aikaa, jossa niin erehtyminen kuin pysähtyminen on sallittua.

Kolumni julkaistu Hervannan Sanomissa.